KKO:1986-II-67
- Asiasanat
- Saantosuoja - Vilpitön mieli
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S84/1137
- Taltio
- 1858
- Esittelypäivä
Ään.
A oli oikeudettomasti myynyt ja luovuttanut B:lle C Oy:n nimeen rekisteröidyn auton. Osoituksena oikeudestaan omistajan tavoin määrätä autosta A oli esittänyt rekisteriotteen sekä merkinnyt luovutuskirjaan myyjäksi teettämäänsä leimaa käyttäen "C Oy Om. A". B velvoitettiin lunastuksetta luovuttamaan auto sen C Oy:ltä ostaneelle oikealle omistajalle, koska hän entisenä autohallin pitäjänä saamansa tiedon ja kokemuksen perusteella ei saanut pelkästään edellä mainittujen seikkojen perusteella luottaa A:n oikeuteen määrätä autosta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 20.1.1982
Kihlakunnanoikeus on Ajolaite Ky:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli 2.3.1981 päivätyllä osamaksusopimuksella myynyt Hormiset Oy:ltä ostamansa ja sen nimiin edelleen rekisteröidyn Volvo 4 D Sedan merkkisen henkilöauton toiminimi Tilauskaivin A:lle. A oli puolestaan 17.3.1981 myynyt auton B:lle ja tällöin merkinnyt luovutustodistukseen myyjäksi Hormiset Oy:n ja allekirjoittanut sen käyttäen Hormiset Oy:n nimiin laatimaansa nimileimaa. B:llä olisi tällöin olosuhteisiin nähden ollut syytä varoa A:n saantoa laittomaksi ottaen etenkin huomioon, että auto oli rekisteröity Hormiset Oy:n nimiin. B:n olisi tullut kaupparekisterimerkinnöistä varmistaa A:n määräämisvalta autoon voidakseen nauttia vilpittömän mielen suojaa. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on kauppakaaren 11 luvun 4 §:n nojalla velvoittanut B:n luovuttamaan auton lunastuksetta Ajolaite Ky:lle. Kihlakunnanoikeus on lisäksi velvoittanut B:n suorittamaan Ajolaite Ky:lle korvaukseksi myymis- ja hukkaamiskiellon hakemisesta aiheutuneista kuluista 2.300 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 16.000 markkaa.
Helsingin hovioikeuden tuomio 19.9.1984
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on todennut, että B:n ja A:n kesken tehty kauppa oli tapahtunut B:n sanomalehdessä olleen ostoilmoituksen perusteella. B:lle entuudestaan tuntematon A oli kaupantekotilaisuudessa käytöksellään ja käyttämällä auton rekisteriotteeseen sen omistajaksi merkityn Hormiset Oy:n nimiin laadittua leimasinta, jota B:llä ei ollut aihetta epäillä väärennetyksi, antanut B:lle aiheen luottaa siihen, että A oli ollut oikeutettu määräämään hallinnassaan olleesta autosta. Auton hinnasta esitetyn selvityksen perusteella ei B:llä, ottaen huomioon hänen autosta suorittamansa vastike, ollut syytä epäillä A:n saannon laillisuutta. Näillä perusteilla asiassa oli jäänyt näyttämättä, että B ei olisi ollut vilpittömässä mielessä ostaessaan auton A:lta. Sen vuoksi ja kun kihlakunnanoikeus ei ollut antanut asianosaisten vaatimaa lausuntoa auton lunastushinnasta, hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttaen B:n velvollisuudesta suorittaa Ajolaite Ky:lle korvausta myymis- ja hukkaamiskieltoasiassa aiheutuneista kulusta ja oikeudenkäyntikuluista, palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen otettavaksi ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
Ajolaite Ky on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja jutun jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Valituslupa on myönnetty 19.12.1984. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Myydessään auton B:lle A on osoituksena oikeudestaan omistajan tavoin määrätä autosta esittänyt rekisteriotteen, jonka mukaan auton omisti Hormiset Oy, ja huoltokirjan, johon hän oli teettämällään leimalla merkinnyt "HORMISET OY Om. A", sekä merkinnyt luovutuskirjaan mainitun leiman myyjää osoittavaan kohtaan käsin kirjoittamansa tekstin "HORMISET OY A" viereen ynnä myyjän allekirjoituskohtaan nimikirjoituksensa yläpuolelle. Oman kertomuksensa mukaan B oli aikaisemmin toiminut autohallin pitäjänä ja joutunut katselemaan satoja autoja koskevia asiakirjoja. Näin saamansa tiedon ja kokemuksensa perusteella B ei olisi saanut pelkästään edellä mainittujen seikkojen nojalla luottaa A:n oikeuteen määrätä osakeyhtiön nimeen rekisteröidystä autosta, vaan hänen olisi tullut ennen kauppaa muulla tavalla varmistua siitä, ettei auto ollut joutunut oikeudettomasti pois sen oikealta omistajalta. B ei näin ollen ole ostanut autoa vilpittömässä mielessä. Kauppakaareen 11 luvun 4 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan hän on velvollinen luovuttamaan auton Ajolaite Ky:lle ilman lunastusta.
Koska kihlakunnanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, Ajolaite Ky ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa 4 §:n 1 momentin mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska B on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee hänen korvata yhtiön kulut täällä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään muulta kuin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
B velvoitetaan suorittamaan Ajolaite Ky:lle korvaukseksi sille jutusta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hämäläinen: Perustelujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö paitsi että katson, että B on velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiölle jutusta aiheutuneet kulut lukuunottamatta sitä, ettei kommandiittiyhtiöllä asian laadun vuoksi ole oikeutta saada korvausta sille hovioikeudessa aiheutuneista kuluista.
Tuomiolauselman kohdalta yhdyn enemmistöön muutoin paitsi että jätän jutun kokonaisuudessaan kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan kuitenkin siten, että velvoitan B:n suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi sille jutusta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista kuten enemmistökin 1.500 markkaa.
Oikeusneuvos Portin: A oli ostanut kysymyksessä olevan Volvo-merkkisen auton osamaksukaupalla Ajolaite Ky:ltä. Kun osa kauppahintaa oli maksamatta, hän ei olisi saanut luovuttaa autoa edelleen B:lle. Auto oli merkitty moottoriajoneuvorekisteriin Hormiset Oy:n nimellä, vaikka tuolla yhtiöllä, myytyään auton B:lle A oli valmistanut väärän luovutuskirjan Hormiset Oy:n nimiin. Tästä menettelystään A on Vantaan kihlakunnanoikeuden 12.10.1981 julistamalla lainvoimaisella päätöksellä tuomittu rangaistukseen yksityisen asiakirjan väärennyksestä.
Kauppakaaren 11 luvun 4 §:stä ja 12 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan osamaksukauppaan perustuva puute A:n vallassa luovuttaa auto edelleen korjaantuisi, jos B ostaessaan auton oli ollut vilpittömässä mielessä, edellyttäen kuitenkin että hänellä oli laillinen saanto autoon. Koska tuo luovutus edellä mainituin tavoin väärennyksen johdosta on pätemätön, vilpittömään mieleen perustuva saantosuoja ei voisi toteutua. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, af Hällström ja Roos